TL onnittelee: Happy Birthday America!

U-S-A! U-S-A! Heinäkuun neljäntenä päivänä amerikkalaiset lihottavat itseään hodareilla ja ammuskelvat sormiaan irti ilotulitteilla. Ja vaikka hodareissa on saksalaisperäiset frankfurter-makkarat ja ilotulitteet keksittiin Kiinassa (nykyiset varmaan myös valmistettiin siellä), on tässä amerikkalaisuuden päivässä tärkeintä ajatus. Ajatus siitä, että juhlitaan omaa amerikkalaisuutta ja sitä yhteistä identiteettiä joka tätä suurta ja kirjavaa maata yhdistää. Mutta mikä on tämä yhteinen identiteetti? Onko se kenties kriisissä? Entä jos on? Miten sitä voitaisi vahvistaa? TL tarttuu massiivista teksasilaista härkää sarvista ja pyrkii selvittämään asiaa arvioimalla The Bradley Project on America's National Identity-hankkeen uunituoreen julkaisun E Pluribus Unum.

Julkaisun otsikko on tietenkin latinaa ja tarkoittaa vapaasti käännettynä "monesta yksi." Siihen törmää jenkkilässä joka paikassa, mm. kolikoissa ja seteleissä. Idea on luonnollisesti se, että monista erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset yhdistyvät yhteisten arvojen ja päämäärien taakse. Raportin kirjoittajien suurin huolenaihe onkin, että tämä idea kääntyy päinvastaiseksi ja maa pirstaloituu "yhdestä moneksi."

Kirjoittajien pääpointit, niin kuin ne ovat raportissa jaoteltu:

1. Amerikka perustuu ideaan. Toisin kuin muut maat (jotka perustuvat yhteiseen etniseen taustaan), Amerikka perustuu ideaan. Näiden muiden maiden identiteetti siirtyy itsestään syntyperän mukana, kun taas amerikkalaista identiteettiä siirretään opettamalla.
2. Yhteinen historia. Maan historia luo pohjan yhteiselle identiteetille. Ongelma on se, että koulut opettavat historiaa huonosti ja korostavat liikaa Yhdysvaltojen epäonnistumisia. Washingtonin ja Lincolinin synttärit omiksi vapaapäiviksi President's Dayn sijaan.
3. Amerikkalaiseksi tuleminen. Eri ryhmien kulttuuriperinnön korostaminen opetuksessa ajaa ryhmiä erilleen. Yhteisen kulttuurin, kielen ja ihanteiden opettaminen toisi ryhmiä yhteen.
4. Yhteinen maanpuolustus. Yrityksissä ja kouluissa pitäisi pysähtyä miettimään maansa puolesta taistelleiden ja kaatuneiden sotilaiden sankarillisuutta. Yliopistojen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä sotaväen kanssa.
5. Amerikka = unum. Yritysten pitää pysyä amerikkalaisina ja ymmärtää, että niiden pitää ensiksi ajatella Amerikan etua ja vasta sitten ajatella globaalisti. Kouluissa pitää lopettaa maailmankansalaisuudesta puhuminen, koska ihminen voi olla ainoastaan oman maansa kansalainen.

Pointteihin 1 ja 2 liittyen: Kovin mustavalkoinen näkymys muiden maiden kansallisista identiteeteistä. Vaikkakin historiallisesti jossain määrin oikeassa, näkemys ei ota huomioon esim. maahanmuuttajan käsitystä uuden eurooppalaisen kotimaansa identiteetistä. Historian käänteistä syntyvä narratiivi kehittää maan identiteettiä eikä tämä voi olla pelkkä Greatest Hits-kokoelma. Myös maan historian kollektiiviset epäonnistumiset luovat yhteistä identiteettiä.

Pointtiin 3 liittyen: Kirjoittajat korostavat kuinka Amerikka syntyi erilaisten ryhmien panoksesta suhtautuen samalla vastahakoisesti uusiin tulijoihin, jotka voisivat lisätä kulttuurin moninaisuutta. Lähtökohtana on se, että nämä uudet ryhmät pitäisi mahdollisimman nopeasti sulauttaa valtaväestöön. Maan kulttuuri on jatkuvasti elävä ja muuttuva asia ja vaatii keneltä tahansa aikamoista ylimielisyyttä julistaa "tää on nyt hyvä, me jäädään tähän". Tulisi myös huomioida, että kollektiivisen identiteetin syntyminen ei vaadi homogeenisyyttä. Jokainen valitsee yhteisestä tarinasta ne osat jotka haluaa liittää oman identiteettiinsä. Kansallinen identiteetti voi hyvinkin olla ihmisiä yhdistävä tekija, mutta se ei silti ole ainoa heidän identiteettinsä osa.

Pointtiin 4 liittyen: Amerikkalaista yhteiskuntaa ulkopuolta seurailevana, en kyllä näe, että veteraanien arvostus olisi kovinkaan heikkoa. Näin ei siis ainakaan puheissa, teoissa olisi kenties parannettavan varaa (ks. Walter Reed, stop-loss, uuden GI-billin vastustaminen, jne.).

Pointtiin 5 liittyen: Miten se menikään sen kakun syömisen ja säästämisen kanssa? Avoimet markkinat eivät voi toimia ainoastaan yhteen suuntaa. Mitä taas tulee yritysten yhteiskuntavastuuseen voivat ne toimia paikallisesti vastuullisesti vaikka toimisivatkin maailmanlaajuisesti. Aivan samalla tavalla kuin ihmisen maailmankansalaisuus tarkoittaa sitä, että ymmärretään oma paikka suuremmassa kontekstissa, voivat yritykset ajatella myös näin. Ja miksi ihminen ei voi olla maailman ja Amerikan kansalainen? Voihan hän olla samanaikaisesti identiteetiltään sekä amerikkalainen että teksasilainen.

Kirjoittajien konservatiivisen maailmankatsomuksen ahdasmielisyys sekä heidän kyvyttömyys nähdä kansallisten identiteettikäsitysten monimuotoisuutta tekevät raportin lukemisesta varsin turhauttavaa. Kirjoittajat tyytyvät toistelemaan latteuksia ja työntävät kollektiivisen päänsä puskaan uusien muutosten edessä. Positiivisena asiana voidaan sanoa, että raportin rakenne on varsin selkeä ja kuvat kivoja.

HAPPY 4TH OF JULY AMERICA!