Nobelisti tekee päätöksen roskapönttömallin mukaisesti

Päätöksenteon roskapönttömallin mukaan päätöksentekoprosessi ei käytännössä (toisin kuin klassinen päätöksenteon teoria esittää) etene suoraviivaisesti ongelman tunnistamisesta vaihtoehtoisten ratkaisumallien etsintään ja optimaalisen ratkaisun valintaan. Sen sijaan roskapönttömalli esittää, että ongelmien (ts. päätöksen tekemistä edellyttävien tilanteiden) ilmetessä päätöksentekijä lähtee ratkaisemaan niitä niillä keinoilla, joita hänellä juuri sillä hetkellä sattuu olevan käytettävissään.

Lisäksi roskapönttömalli esittää, että päätöksentekijän preferenssit eivät välttämättä ole kovin selkeitä ja että päätöksiin vaikuttavat myös henkilöt, jotka sattuvat olemaan läsnä päätöksentekohetkellä. Kaiken kaikkiaan roskapönttömalli korostaa satunnaisuuden merkitystä päätöksenteossa - päätöksenteon hetki tulee monesti yllättäen, ja silloin päätös pitää "keittää kasaan" niistä aikaisempiin ongelmiin kehitetyistä ja aiemmin hylätyistä ja roskapönttöön heitetyistä jotka sattuvat olemaan käsillä.

Vuoden 2003 taloustieteen nobelisti Robert Englen päätös jatko-opinnoista kuvaa roskapönttömallin mukaista päätöksentekoa osuvasti:

I did finally apply at the last minute and was accepted at Cornell and UC Berkeley. I called to accept Berkeley, but it was lunchtime. By the time they called back, my advisors had suggested I go to the famous labs at Cornell and so I did.

Engle valitsi siis loppujen lopuksi jatko-opiskelupaikkansa Cornellin yliopiston niiden eväiden avulla mitä hänen ympärillään olevat ihmiset sattuivat tarjoamaan hänelle juuri silloin, kun todellinen päätöksenteon hetki koitti. Englen epäselviä preferenssejä kuvaa se, että hän ei odottanut Berkeleyn yliopiston lounastunnin päättymistä soittaakseen uudestaan. Näin pienestä päätös voi olla kiinni!