Isobritanniassa toimiva teollisuusyritys tarjosi tyontekijoilleen virvoitusjuomat ilmaiseksi. Subprime-kriisista johtuen yritys kuitenkin paatti etta ilmaisten juomien sijaan tyontekijoiden on maksettava juomista 20 pencea, joka oli kaikesta huolimatta tyontekijoille edullinen, voimakkaasti subventoitu hinta. Hammastyttavasti uudistusta seuranneina viikkoina teollisuusyrityksen virvoitusjuoma-automaatista hankittiin 50-100 prosenttia enemman virvoitusjuomia. Virvoitusjuomavalikoimassa ei tapahtunut mitaan muutosta, ja virvoitusjuomat olivat uudistuksen jalkeen yhta kylmia.
Klassisen taloustieteen mukaan tallaisen irrationaalisen kayttaytymisen ei pitaisi olla mahdollista. TL-julistaa alkaneeksi ensimmaisen Amos Terska Memorial-kilpailun ilmion selittavan tekijan loytamiseksi. Kaikkien selityksen esittajien kesken arvotaan 10 euron arvosta reseptilaakkeita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uusimmat kommentit
Blogiarkisto
-
►
2025
(1)
- ► marraskuuta (1)
-
►
2024
(2)
- ► marraskuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
-
►
2014
(1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2013
(14)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (6)
- ► toukokuuta (4)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2012
(1)
- ► huhtikuuta (1)
-
►
2011
(80)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (8)
- ► helmikuuta (20)
- ► tammikuuta (25)
-
►
2010
(287)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (27)
- ► heinäkuuta (28)
- ► toukokuuta (28)
- ► huhtikuuta (24)
- ► maaliskuuta (21)
- ► helmikuuta (20)
- ► tammikuuta (27)
-
►
2009
(144)
- ► joulukuuta (24)
- ► marraskuuta (36)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (21)
- ► huhtikuuta (5)
- ► maaliskuuta (15)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2008
(210)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (19)
-
▼
elokuuta
(22)
- Viikon Sara Malibran ostoksilla -uutiskuva
- Pörssilasku kielletty
- Poliitikot A ja B
- Leveanaamaiset jaakiekkoilijat ovat aggressiivisempia
- Isoäitien kuolleisuus nousee tenttikaudella
- Toimittaja julkaisi tieteellisen artikkelin
- Lidlin pistaasipähkinöissä "hometta ja kuollut mato"
- Nörttejä, nörttejä!
- Opettaja, opettaja!
- Mopo keulii
- Kokeellista taloustiedetta, case virvoitusjuomat t...
- Medvedev purkaa myytin
- Euroopan geneettinen kartta
- Esa-Pekka viuhuu
- TL goes global
- TL ♥ naiset
- TL yllyttää
- Taloussosiaaliluokkasymboli iPuhelimeen
- MISQ vaikutusvaltaisin liiketaloustieteen journaali
- Veni, Vidi, Vaihto
- Oikeistolaisen oikeustieteen nousu Yhdysvalloissa
- TL suosittelee: Rives
- ► heinäkuuta (27)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (44)
- ► maaliskuuta (10)
6 kommenttia:
Raha on paitsi vaihdon väline myös arvon mitta. Mitä enemmän tuote maksaa, sitä arvokkaampi se on. Jos tuote ei maksa mitään, sillä ei tämän katsantokannan mukaan ole arvoa. Näin kukaan ei halua ilmaista limsaa (arvo=0), jos vaihtoehtona on maksullista limsaa (arvo>0) silloin, kun hinta (h) on merkityksettömän pieni (h<0.01% kuukauden nettotulot).
Eiko tata selitysta kuitenkin horjuta se, etta kyse on coca-colasta ym. taysin standardoiduista tuotteista joiden arvon kuluttajat jo tuntevat.
Tähänkin kysymykseen löytyy vastaus aikaisemmista blogikeskusteluista. i-phonen lisäohjelmasta käydyssä keskustelussa lainasin Firattia ja Dholakiaa seuraavasti:
"It is through what they consume or are able to consume, and through the process of construction of their consumption experiences that postmodern consumer-citizens lay claim to their identities and signal their worth to society."
Merkityksettömän pienestä hinnasta sekä tuotteen muuttumattomuudesta johtuen ei tässä tapauksessa ole kyse siitä mitä kuluttaja kuluttaa tai pystyy kuluttamaan, vaan tämän kulutuskokemuksen rakentumista.
Rahan tuominen mukaan kyseiseen tapahtumaan muutti oleellisesti sen hahmottumista kuluttajalle. Pitkän ja monikohtaisen teorian läpikäynnin sijaan annan tässä muutaman esimerkin:
1) omistaminen ja käyttöoikeus- työpaikkani kahvihuoneessa on laatikollinen donitseja ja lappu, jossa lukee "saa ottaa". Vaikka kuinka rakastan donitseja en kumminkaan ota yhtä enempää (käyn ennen kotiinlähtöä tosin vielä katsomassa jos sinne olisi vaikka jäänyt edes muruja). Vastaavasti jos laatikon vieressä olisi lappu jossa lukisi "donitseja 20 senttiä/kpl", kaivan taskusta kahden euron kolikon ja lukitsen itseni kymmenen donitsini kanssa toimistooni. Tämä johtuu siitä, että ensimmäisessä skenaariossa en koe täysin omistavani donitseja joista en joudu maksamaan enkä täten koe oikeutetuksi ottaa koko laatikkollista. Jälkimmäisessä skenaariossa transaktio-ajatteluun tottunut mieleni toteaa, että koska olen näistä tuotteista jotain kerran maksanut, ovat ne nyt minun ja minulla on niihin täysi käyttöoikeus.
2) kulutuksen sosiaalisuus- Kuten kaikki tietävät on lahjojen saamista hauskempaa ainoastaan niiden antaminen. Näkemällä toisen ihmisen positiivisen reaktion omaan käytökseensä (toisin sanoen, ottamalla heidät mukaan yhteiseen kulutuskokemukseen), antaja kokee olevansa toivottu osa yhteisöä. Ilmiö ilmenee työelämässä mm. synttärikakun tuomisena toimistolle tai postikortin lähettämisenä lomalta. Molemmissa tapauksissa henkilöt osallistuvat yhdessä kuluttamiseen (vaikkakin toinen olisi fyysisesti Teneriffalla ja toinen Keilaniemessä). Lisäämällä keissin kulutuskokemukseen rahallisen osuuden syntyi mahdollisuus tarjota kollegalle virvoitusjuoma varsin pienellä rahallisella panostuksella.
Ilmiöön liittyviä toinen toistaan kiinnostavimpia aspekteja riittää melkein loputtomiin, mutta jätän pohdinnan nyt tähän ja menen tarjoamaan suklaata työkaverilleni.
Seuraavaksi voisi joku pohtia kuinka sopivan vaihtorahan löytämisen vaikeus tekee 20 pencen hinnasta paljon suuremman kuin yhden punnan viidennesosan.
Mikon selitykset vaikuttavat päteviltä. Erityisesti kohta 1) on vaikuttava. Muistaakseni sama argumentti esiintyi Levittin ja Dubnerin Freakonomics -kirjassa. Oma teoriani on kuitenkin looginen ja elegantti. Se perustuu yhteen proposition muodossa olevaan olettamukseen ("mitä enemmän tuote maksaa, sitä arvokkaampi se on") ja pariin hassuun loogiseen operaatioon (valitsen palkinnokseni Subutexia.)
Toi paulin teoria on kyllä varsin selkeä ja lyhyt, mutta itse en tykkää pelkästään rahan käyttämisestä mittarina.
Voisiko kyseinen teollisuusyritys minun mielikseni laittaa juoma-automaatin eteen kuntopyörän, jota pitäisi polkea x minuuttia saadakseen yhden juoman. Tällöin niille syntyisi jokin täysin uudenlainen "arvo". Ennustankin että menekki pysyisi vähintään yhtä korkeana kuin nyt 20 pencen maksun tulon jälkeen. Kuntopyörän pulkemisen tuottama energia voitaisi ohjata juoma-automaatin viilentämiseen. Ja luonto kiittää!
Itse uskoisin, että kyseessä on ilmaston lämpenemisen aihettama nestehukka, ja sen korvaaminen virvoitusjuomilla. Tähän viittaavat seuraavat seikat 1) virvoitusjuomien lämpötila ei muuttunut.
Lähetä kommentti