Liian kova, liian pehmeä vai juuri sopiva

Kansainvälisessä voimapolitiikassa oikean toimintatavan löytäminen on yhtä vaikeaa kuin juuri sopivan kovuisen kananmunan keittäminen. Ystävämme Atlantin toisella puolella ovat halunneet sotia ("hard power") kun taas vanhalla mantereella suosittaisi mielummin diplomatiaa ("soft power"). Amerikkalaiset ovat siis suosineet kovia viiden minuutin munia, siinä missä Eurooppalaiset haluavat munansa löysinä, mutta kuten tiedetään on kananmuna parhaimmillaan kun se on sekä vähän kova että vähän pehmeä.

Tähän johtopäätökseen (siis koskien voimapolitiikkaa, ei kananmunia) päätyy myös Constanze Stelzenmüller (Berliinin toimiston johtaja, The German Marshall Fund of the United States) oivallisessa esseessään Transatlantic Power Failures- America and Europe, seven years after 9/11: Hard power humbled, soft power exposed, and a looser, more pragmatic relationship.

Stelzenmüller käy huolellisesti läpi molempien ideologioiden vajavuudet ja epäonnistumiset viime vuosien ajalta. Amerikkalaisten harjoittama politiikka on perustunut sotilaalliseen ylivoimaan ja sen heikkoudet näkyvät selvimmin suunniteltua pidempään jatkuneessa Irakin operaatiossa. Eurooppalaisten diplomaattisempi lähestymistapa osoittautui puutteelliseksi viimeistään siinä vaiheessa kun Kosovon kriisiin saatiin ratkaisu vasta Amerikkalaisten tultua mukaan.

Esseen viimeisessä osassa Stelzenmüller korostaa ideologian sokeuttavaa vaikutusta-mikäli siis uskotaan yhden toimintatavan olevan muita selvästi parempi, ei välttämättä aina toimita tilanteen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Pragmaattisempi lähestymistapa ongelmiin olisi enemmän saksalaisen tutkijan mieleen, ja hän näkeekin, että tähän suuntaan ollaan Atlantin molemmin puolin menossa.

TL-kollektiivi haluaakin muistuttaa kaikkia yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslowin (joo, just se tarvehierarkia-tyyppi) sitaatista: "If you only have a hammer, you tend to see every problem as a nail."