WinCapita ja innovaatioyliopisto

Valuuttakauppahuijaus WinCapita alkaa muuttua hauskasta vitsistä tragediaksi. Itse kuulin ensimmäistä kertaa mystisestä valuuttatietokoneesta ohimennen viime kesänä. Jo lyhyen intron perusteella homma vaikutti klassiselta pyramidihuijaukselta - ja huvittavalta vitsiltä. Kun klubista ei kuulunut sen koommin mitään, ajattelin toiminnan kuivuneen vähin äänin kyllin hyväuskoisten "sijoittajien" puutteeseen. Kuinka väärässä olinkaan.

Nyt vasta alkaa valjeta, miksi klubi todella vaikutti kadonneen maan alle. Klubin johtoporras varmasti ymmärsi, kenen ei kannata saada asiasta vihiä. Tähän ryhmään epäilemättä kuuluvat toimittajat, poliitikot, yliopistoväki, liikemiehet, pörssisijoittajat tai ylipäätään kaikki jotka ymmärtävät jotain taloudesta. Voimme hyvin kuvitella, miten toisenlaisen käänteen tapahtumasarja olisi saanut, jos esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajalle tai olisi erehdytty esittelemään klubia ja sen toimintaa. Vaikka mediaa ja Suomen suurinta lehteä onkin tapana kansan keskuudessa parjata, painetulla sanalla on kuitenkin tässä maassa suuri painoarvo. Ainakaan nyt julkisuudessa kuvatun kaltainen laajamittainen huijaus ei todennäköisesti olisi onnistunut.

Tässä jos missä olisi siis ollut tutkivan ja kriittisen journalismin paikka. Ilmeistä kuitenkin on, että media ei missään vaiheessa päässyt käsiksi toimintaan, sen laajuuteen ja tuleviin seurauksiin. Helsigin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen tosin kommentoi asiaa ansiokkaasti YLE:n Poliisi-TV:lle jo syyskuussa 2007, mutta klubi sai jatkaa tämän jälkeen toimintaansa rauhassa vielä puolen vuoden ajan. Ilmeisesti toimittajat menettivät suuremman kiinnostuksen asiaan, koska missään ei ollut tiedottajaa, jolle olisi voinut laittaa sähköpostia. Yleisesti tiedossa on, että uutisjuttujen päälähteinä ovat viranomaiset, laitokset, yritykset. Instituutiot, joissa on töissä "tiedottaja." Nyt tällaista ei ollut ja lopputulos on surullinen. Kuka tai mikä sitten olisi voinut tässä tapauksessa toimia luontevana ja luotettavana tiedonlähteenä toimittajille?

WinCapitan johto ei ymmärrettävistä syistä antanut mitään informaatiota medialle. Yksittäisten sijoittajien tarinat eivät vielä ylitä uutiskynnystä, ja voi olla, että toimittajilla tässä tapauksessa ei olisi edes ollut mahdollisuutta saada kontaktia salamyhkäisyyteen tottuneisiin sijoittajiin. Toimittajien paras ystävä poliisi ei voinut tiedottaa kun ei ole oikein ollut mitään tiedotettavaa. Ilmeisesti KRP:ssä tiedettiin jo syksyllä WinCapitan toiminnasta kohtuullisen paljon, mutta ilman näyttöä tai asianomistajien rikosilmoitusta ei ollut mitään konkreettista toimittajille tarjottavaa. Taho, jota asian olisi pitänyt kiinnostaa on kuluttajansuojaviranomaiset ja -neuvojat. Luulisi 50 miljoonan euron huijauksen paljastuksen kiinnostavan farkkujen nappien irtoamisesta tehtyjen valitusten ajamiseen profiloitunutta tahoa. Ilmeistä on, että kuluttajansuojaväellä ei ollut joko tietoa asiasta tai kompetenssia järjestää valtakunnallista tiedotuskampanjaa. Todennäköisesti molemmista oli puutetta.

Lisäksi kaikilta edellä mainituilta tahoilta puuttuu WinCapitan kohdemarkkinassa uskottavuus. Vaikuttaa siltä, että WinCapitan sijoittajat ovat kuvitelleet kerrankin pääsevänsä paitsi käsiksi isoihin rahoihin myös osalliseksi johonkin sellaiseen, josta virallinen eliitti-Suomi ja Helsingin herrat jäävät osattomiksi. En tiedä, miten ekplisiittisesti tätä näkemystä on sijoittajatapahtumissa (road show?) tuotu esille, mutta jollain argumenttirakennelmalla sijoittajaparat on saatu uskomaan, että tällaisella valuuttakaupalla nyt vain on mahdollista saada 400% vuosituottoja, mutta silti valtakunnan päämedioissa ei ole näkynyt asiasta mitään. Joka tämän uskoo, hänelle lienee helppo vakuuttaa, että kriittiset lehtijutut ja A-talk -spesiaalit ovat vain kateutta ja ymmärtämättömyyttä. Poliisin ja kuluttajaviranomaisten uskottavuusongelmaa ei liene tässä yhteydessä syytä käsitellä tämän enempää.

Palaamme siis kysymykseen kuka tai mikä taho olisi voinut tehdä asialle jotain? Oma vastaukseni on, ehkä hieman yllättäen, Helsingin kauppakorkeakoulu. WinCapita - keskustelupalstoja seuranneena väitän, että HSE:n uskottavuus talousasioiden auktoriteettina ulottuu kuin ulottuukin wincapitalaisten tölleihin ja tupiin. Ainakin sponsorien argumentit olisivat saaneet jonkin virallisen vastapoolin, jonka nojalla sijoittajat olisivat voineet arvioida argumentteja satojen prosentien vuosituotoista.

Kuvitelkaamme, että HSE olisi järjestänyt suuren maailman malliin tiedotustilaisuuden heti, kun ensimmäiset huhut valuuttakaupasta kantautuivat talon väen korviin. Paikalle olisi kutsuttu HS, IS, IL, KL, TS, YLE, MTV3 ja Nelonen + periferian porukka. Osa olisi varmasti lähettänyt paikalle toimittajan, ehkä jopa kameramiehen, ja heille olisi lykätty kouraan hyvin valmisteltu tiedotuspaketti aiheesta. Puolenkymmentä professoria olisi käynyt lyhyessä ja nasevassa paneelikeskustelussa läpi WinCapitan argumentteja yksi kerrallaan ja sanonut painavan sanansa. Eli selvällä suomen kielellä sen, että homma haisee kusetukselta useamman poronkuseman päähän. Valtakunnan lehtien pääkirjoituksissa olisi käsitelty asiaa, samoin paikallisradioiden aamulähetyksissä ja television ajankohtaisohjelmissa. Sana olisi varmasti kiirinyt kaikkien suomalaisten korviin: "Nyt on viisi professoria sanonut, että ei tällaista voi olla!"

On tietysti mahdotonta arvioida, miten suuri vaikutus tällaisella kampanjalla olisi loppujen lopuksi ollut. Samoin voidaan oikeutetusti kysyä, onko HSE:n tehtävä järjestää tällaisia tilaisuuksia, ja jos on, niin kuka maksaa? Toisaalta jos muutamakin miljoona olisi tämän ansiosta säästetty, niin veronmaksajat olisivat saaneet kummasti rahoilleen vastinetta. Turhempiakin tilaisuuksia on Töölön keltatiilisessä nähty.

Mikäli halua, näkemystä ja rahaa olisikin löytynyt, haasteena olisi kuitenkin ollut se, että HSE:lläkään ei riitä tiedotusosaaminen tämäntyyppisten tilaisuuksien tai kampanjoiden järjestämiseen. Tämä on harmi, sillä tapaus WinCapita viimeistään osoittaa sen, että asiantuntevalle, luotettavalle ja hyvin pureskellulle taloustiedolle on Suomessa kysyntää. Itsenäisen HSE:n osalta mitään ei varmaankaan ole enää tehtävissä, mutta ehdotan, että innovaatioyliopisto ottaa selvästi aktiivisemman ja laajemman kannan lakisääteisen kolmannen tehtävän toteuttamiseksi.